Aloitus

Nyt se sitten alkaa, lopultakin, oma blogini.
Olen haaveillut nukkekotiharrastuksen aloittamisesta jo parisen vuotta. Kaikki alkoi muistini mukaan kauniista pienestä rasiasta, joka näyttää ihan nuken hatturasialta. Säilytin sitä pienessä hyllykössä keittiössä.
Sitten kerääntyi hiljalleen muitakin esineitä: ostin kirpparilta metallisen gramofonin eurolla, sisko lähetti jouluna 2008 lapsuudesta säilyneen "peukaloisen", joka on kokoa vauva 1:12 mittakaavassa. Sitten löysin nukkekotiblogit ja olin mennyttä! Vietin tuntikausia selaillen ja lukien blogeja. Kokonainen ihastuttava maailma täynnä mahtavia ideoita ja taidokkaita toteutuksia avautui eteeni!

En kuitenkaan uskaltanut edes haaveilla omasta nukketalosta; tunnen itseni sen verran hyvin, että yritin kaikin voimin pidätellä etten hyppäisi pää edellä suoraan "syvään päähän". Niin moni uusi harrastus on alkanut valtaisalla innolla, olen hankkinut kaiken maailman koneet ja laitteet koska olin ihan varma että tätä haluan harrastaa lopun ikäni vähintään täysipäiväisesti!! Mutta kuinkas kävi, kaikki kalliit välineet pölyyntyvät komeroissa ja laatikoissa kun en ole jaksanut kiinnostua niistä sen ensimmäisen vähemmän onnistuneen yritelmäni jälkeen.... (huoh)

Tämä mielessäni arvelin olevan viisainta, että haaveilen korkeintaan room boxin rakentamisesta, ja otan kaiken Hyvin Rauhallisesti ja hitaasti.

Kun lähikauppakeskukseen avattiin askartelukauppa, olin onnessani! Ostin sieltä pienen mökin rakennussarjan, jonka mukana tuli muutamia keittiövälineitä ja maaleja. Tässä vaiheessa minulla ei ollut mitään käsitystä mittakaavasta, joten ostin kirpparilta liian pieniä huonekaluja monella kympillä ja puuhasin onnellisena mökin parissa. Siihen kuului vain ulkoseinät ja katto, ja kun piti saada lattia tein sen purkamalla kiinalaisesta seinäkoristeesta suikaleita (bambua?) ja väritin ne paremman puutteessa tussilla. Kun yritin asentaa lattiaa, huomasin että maalatut seinät vääntyilivät mikä minnekin, koska ne oli maalattu vain yhdeltä puolelta ja ohut vaneri eli luontonsa mukaisesti,eikä lattiaa sitä paitsi saanut kiinnitettyä mihinkään.
Tässä vaiheessa huomasin myös että mökki oli liian pieni oikeastaan mihinkään tarkoitukseen ja niinpä se hautautui nukketavaralipaston alahyllyn perälle odottamaan inspiraatiota.

Tässä vaiheessa olin ostellut ja keräillyt jo sen verran tavaraa, tarviketta ja muta tilpehööriä, että yksi lipasto oli tyhjennettävä videokaseteista ja muutettava harrastusvarastokseni. Kummastelinkin jo silloin, miten ihmeessä te vakavastiotettavat harrastajat saatte harrastuksenne ja sen lieveilmiöt mahtumaan?!?!?!? Minä en ollut vielä edes varsinaisesti (itse mielestäni) aloittanut, ja jo oli kertynyt rompetta aivan hurjasti! Oli kangastilkkuja, jäätelötikkuja, nauhanpätkiä, lankoja, pitsejä, viilunpaloja, pahvia, fimoamassoja ym.ym.

Fimosta olin tehnyt vadillisen omenoita kesällä 2009. Kokonsa puolesta ne ovat lajiketta Jättiläinen. (Mutta silloin en ollut vielä löytänyt netistä muuntotaulukkoa.)Kesällä pääsin käymään Forssan Nukkemarkkinoilla. Ah autuutta, siellä oli ihanaa! Ostin lopultakin ensimmäiset kaksi nukkea, miehen ja naisen, ihan vain saadakseni käsityksen mittakaavasta ja myös päästäkseni todella alkuun.

Syksyn kuluessa mieheni oli tullut siihen tulokseen, että olin mennyttä naista, ja niinpä sain kuin sainkin marraskuussa Hong Kongista (kaupasta, en kaupungista) oikean nukketalon!!! Voi onnea ja autuutta, olin aivan onnesta mykkyrällä. Samasta paikasta hankimme myös kalusteet keittiöön, makkariin ja kylppäriin. Joululahjaksi sain sitten vielä olohuoneen kalusteet.

Nyt kun vielä opiskelen, miten tänne lisätään kuvia, niin näette mitä olen tehnyt tähän mennessä.

Nyt kumminkin pitää viedä koira lenkille. Palaan asiaan kunhan ehdin.